torstai 5. heinäkuuta 2012

Muutto


No niin. Tuotannollisista ja taloudellisista syistä blogi muutti tähän osoitteeseen (ulkoasu elänee tässä jonkin verran). Eli jos palvelu ei miellytä, vaihdetaan palveluntarjoajaa. Vanhat tekstit löytyvät edelleen osoitteesta www.joskusviela.vuodatus.net


Samaan syssyyn blogin nimeen lipsahti tuo pienimuotoinen tavoitteellinen osio, joka aiemminkin oli tarkoitus siihen laittaa, mutta ei sitten syystä a, tahi b, siihen päätynyt. Tavoitehan ei kovin kaksinen noin niinku kiipeilymaailmassa ole, mutta mulle se tuntuu kovin kaukaiselta vielä. Ja tarkennuksena, että nimenomaan liidata 7a. Trädistä turha haaveillakaan.


Jonkin verran on harrasterintamalla taas tapahtunut. Viime lauantaina siis kävimme Rollareilla Mr.N:n kanssa ylisleikeissä.
Keskiviikkona oli iltaboulderit Lintukalliolla. http://27crags.com/crags/lintukallio/topos Ihan käymisen arvoinen paikka, jos ei ole kovin pro (eli mulle passeli). Paljon vitosta ja 6a:ta. Pari reittiä pääsin jopa ylöskin (Mikämikämaa? 5, meni saittina ja Green nuns on ice 5+, redpointtina). Toi vihreet nunnat oli kyllä ihan kiva reitti. Halkeamaa, puristelua ja nojailua, pelkoa ja epävarmuutta, eli kaikki hyvän reitin ainekset. Paitsi, että sitten kun oli topattu, niin tuntu vähän tyhmältä, että tässäkö tää nyt oli. Eli se reitin kruksi oli taas vaihteeks omien korvien välissä.


Eilen taas sekopäistä sekoilua. Oli tarkoitus mennä Tapanilaan köysittelemään. Huomasin, että valjaat kotona. Kiireessä hakemaan, N soittaa kohta, että ei tää oo auki. Vittu joo. Kesätauko. No, eiku plan b ja Konalaan boulderoimaan. Ei oikein maistunu. Oli kovin veltto olo. Aina ku jotain lähti vääntään, niin tahtotila puuttu kokonaan. No aina kannattaa jumpata edes vähän ja jostain syystä, vaikka vääntäminen ei oikein maistunu, jäi hommasta hyvä maku kuitenkin. N toppas yhden valkosen, jota se on projektoinu aika pitkään. Sen kyllä sille soi ihan mielellään. Ja samoilla adrenaliineillä yhden keltasen 6a:n siitä pallon alta.
Itsellä olis kyllä polte päästä köysittelemään. Toi boulderointi ei oikein ole mun juttu. Paitsi ulkona se on ihan kivaa, mutta ne perselähdöt patjalta ei oikein nappaa. Herkkää, staattista hivuttamista sen olla pittää...


Alla pari fotoa Rollareilta:


Kivipoikuus meni
Täähän on helppoa, menee vaan ylöspäin!

Happiness.

Minäkin kävin sovittelemassa ANOPIN synttärilahjaks ostamia Miuroja listoille. Hyvin pitää. Niin hyvin, että enää ei voi syyttää kenkiä... (c) Mr.N.

3 kommenttia:

  1. Hienoa, sait siis blogin avatuksi (toivottavasti toimivammalla) palveluntarjoajalla! (Saisiko tekstin oletuskokoa isommaksi, vaikuttaa ainakin itsellä luettavuuteen. Vertaa vanhan blogin fonttikoko)

    Katselin eilen illalla lainaamasi "The Sharp Endin" (kiitos lainasta) -- henkilökohtaisesti eniten resonoi highball- ja free solo-osuudet :-)

    -N

    VastaaPoista
  2. Yleisön pyynnöstä fonttikokoa muutettu.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, luettavuus parani paljon.

    VastaaPoista