Pitkää koskea.

Lauantaina pikareissu Pitkäkosken kivelle. Saldona Ingaliina 5+ ja Kaitaa polkua 6a. Mr.N ilmaantui paikalle vähän myöhemmin ja vetäisi Samulin raide 6a+:n. Kiven laatu oli kyllä melko lailla murhaava näpeille ja pienihän tuo kivi on, mutta kandee siellä kerran käydä (mun pitää ehkä mennä vielä toistekin sen Samulin raiteen takia, jota en jaksanu enää kädet pumpissa roikkua. Vaikuttaa ihan tehtävissä olevalta kuitenkin.



Kaitaa polkua. Heelhook!! Näistä hetkistä mä tykkään (varmaan sen takia, ku näyttää kuvissa hyvältä...)!
(c) Meine Frau.

Hyljetoppaus (ei näytä kuvassa niin hyvältä...).
(c) Meine Frau.



Just ku mä olin kriittisessä kohtaa Samulin raidetta, paikalle saapuu joku sukkahousumies kuvaamaan...
(c) Meine Frau.

Teaser of the day...

https://vimeo.com/47354427

Ylläripylläri!

Toissailtana taas N:n kanssa Lintukalliolla. Toppasin sen Laululeijan (6a). Meni taas tutulla kaavalla: Muuveja hierottu parilla vikalla kerralla kuntoon ja tuoreena miehenä ku menee paikalle, niin kivuttomasti sujuu. Sen jälkeen topattiin Hippiäisentie (5+), joka mun mielestä on korkeintaan vitonen. N toppas varulta vielä pari kertaa sen Noitarummun, että uskoo ite kiivenneensä sen. Mäkin sain viimein siihen alun työstettyä. Sekin piti tosin ratkoa eri tavalla, kuin N. En vaan saanu itteäni kammettua sellaiseen asentoon, niin piti keksiä jotain muuta. Parin 6a+:n alkuja tahkottiin saamatta mitää järisyttävää aikaseks.

Palataanpa 3,5 vuotta ajassa taaksepäin: BigL vei mut Hutunkiin kokeileen seinäkiipeilyä, innostuin kovasti, mutta ajattelin, että boulderointi se on varmaan mun juttuni. Aika pian kuitenkin köysitouhut vei miestä "kuin kuoriämpäriä" mukanaan ja Cavetus on ollu semmonen satunnainen korvike. Tää kesä on kyllä ollu taas boulderpainotteinen (kiitos tästä kuuluu suuresti Mr.N:lle). Tietty, kun mun vakivarmistusorja Mysterious M makaa kesät mökillä riippumatossa, on sillä ollut vaikutusta tohon köysipuolen hiipumiseen. En mä kuitenkaan ole sieluani tolle boulderoimiselle menettänyt. Köysitteleen ois päästävä... Ois kiva vapista jollain listalla jatko kourassa kiroillen, kun pelottaa niin perkeleesti. Ois myös kiva päästä johonkin TODELLA helpolle halkeamalle sovitteleen kiiloja ja frendejä. Mut hyvä, että on tullut kuitenkin boulderoitua (kuten tikkilistasta näkee)... Ei sillä, että sillä listalla mulle mitään merkitystä ois, muuten kuin että näkeepähän, että on jotain tehty. Mun tapauksessahan yhtä kiivettyä reittiä kohti on hierottu persettä pädiin ihan riittävästi... Ja jos hommaa rupeaa vakavasti pohtimaan, saattahan tällä boulderkaudella olla positiivista vaikutusta voimapuolella köysitouhuihin. Mähän en tätä kiipeilyä harjoittele mitenkään systemaattisesti, kuten ehkä joidenkin mielestä pitäisi. En tee voimakausia yms. urpoilua. Ei siinä, treenatkoon ne, joille se maistuu. Mä kiipeilen vain ja ainoastaan sen takia, silloin kun kiipeilen, että musta se on kivaa. Ja kivaa ei käsittääkseni ole oikeaan harjoitteluun liittyvä termi. Toisin sanoen: Mä en harjoittele kiipeilyä, mä käyn kiipeilemässä.

Dark end

No joo. Plokissa ollut hiljaista, mutta kipuilussa ei ihan niin. Viikko taaksepäin torstaina oltiin vielä MrN:n kanssa Lintukalliolla. Ite en saanut muuta aikaiseksi, kuin yhden hyvän sturtsin videolle (onhan sekin jotain)! MrN. sen sijaan toppasi 6a+:ksi greidatun Noitarummun. Ensin se tosin tontitti perseelleen (onneks oli pädi) ihan vikalta muuvilta. Mun on kyllä pakko hehkuttaa sitä vielä. Se, että joku oikeesti vetää noin tappiin asti, kertoo kyllä ASENTEESTA (kun ei vain telois itteään). Itellä kun tuppaa oleen aina se, että paukku loppuu, peruutellaanpa takaisinpäin kaikessa rauhassa. Tietty se oli sit aika maassa, mut kymmenen minsan huili, pikku psyykkaus ja toppaus. Se kyllä ansaitsi sen.

Toissailtana käytiin Riistakalliolla, mutta mulla ei kyllä ole mitään kiinnostusta lähteä nykyisellään (ja tuskin koskaan) boulderoimaan niin korkeaa seinää. Mulle ulkoboulderoinnissa on hauskaa keskittyä siihen probleeman ratkomiseen, ei kuoleman pelkoon... No, löyty sieltä laidasta matalampaakin, josta vihdoi ja viimein pääsin yhden 5+:n (Pata Kattilaa Soimaa). Jouduin meneen sen taas vähän erilailla kuin N, johtuen raajojen ulottuvuuden puutteesta, mutta loppujen lopuksi se ois kyllä pitäny mennä paljon vähemmillä yrkillä taas kerran. Ainoa ongelma siinä oli mulle se, että hetken jouduin olemaan kovin kuluttavassa/epämiellyttävässä asennossa (molemmat jalat aika ylhäällä, kädet alhaalla ja perse kaukana seinästä. Mut mitä sen on väliä, kun oon niin vahva ja taitava...

Oli kiva seurata yhden kanssakiipeilijän touhuja. Herra tulee yksin paikalle ja vetäsee ilman pädiä pari highballia lämppäriks "asuin ennen tässä" lähellä. Silloin kun homma toimii, niin se on kaunista, ei kuluttavaa räpiköimistä, vaan kaikki liikkeet on harkittuja ja varmoja, ei hötkyillä, mutta vauhti on sopivaa. Kiipesi yhtä kutosta ja meidän pädit oli siinä lähdössä alla ja kysyin, siirränkö pädejä mukana? "Ei tartte, tulee kiivettyä varmemmin kun ei voi pudota, koska on selkä paskana...". Aika hyvä filosofia.

Tämän jälkeen mentiin vielä kuikuilemaan toisen puolen kalliot ja löytyihän sieltä puuhaakin, yksi reitti työstettiin ensin seisomalähtönä, ja tämän jälkeen N työsti sen vielä istumalähdölläkin. Kaikki tämä tietysti taskulampun valossa, kuten tapana on ollut viime aikoina.