perjantai 31. toukokuuta 2013

Greidin pompsautusta.

Eilen jostain mystisestä syystä bouldergreidi jätti 6a+:n ja 6b:n väliin ja pomppasi suoraan 6b+:aan. WTF?
No joo, kyseessä siis Konalan Caven yksi keltainen reitti, jota olin työstämässä kolmatta kertaa ja se oli sellainen mulle sopiva, eli ei mikään kammonega hirveetä krimppailua sisältävä hässäkkä vaan paremminkin sellanen herkkä jalkatyöskentelyreitti. Tai kuten N sitä kuvaili: "Ihan perseestä". Tuli pikku paniikki kiivetä se kun olivat just purkamassa otteita k.o. muodosta pois maalauksen takia ja olin vainunnut aiemmin, että toi vois olla mulle mahdollinen greidin kaunistaja. Suostuivat jättään sen kulman vielä hetkeks rauhaan.
Loppujen lopuksi se meni alkuperäisellä tasapainobetalla, mutta tovin muuta puuhattuani toppasin sen vielä uudelleen omalla, aiemmin yrittämälläni betalla. Useinkaan ei ole ainoita oikeita vaihtoehtoja. Hieno reitti! Kevyt kiskaisu ylös oikealla kädellä alkuotteesta, puolipitkä veto vasurilla muodon päälle otteeseen, oikea jalka alun käsiotteelle, manttelointi selän takana vasurin päälle, oikea jalka oikean käden kanssa samalle otteelle, vasemman käden korjaus, oikea käsi seinää hiplaten kauas vasemmalle ylös tasapainottaan, vasen käsi suorana, vasen jalka samalle otteelle (tässä kohtaa pelottaa) ja sitten jalkojen varassa kädet seinää hiplaten rauhallinen kääntö ylös oikealle toppiotteeseen. Beta 2: Kun vasen käsi on selän takana, vetäistään suoraan ylös vasemman käden sormet toppiotteen pokettiin. Saattaa pysyä, yleensä kuitenkaan ei. Vauhdin pitää olla ainakin mulla just kohdallaan ja pysähtyä siihen oikea jalka suorana kohtaan. Liian kovaa jos vetää, niin kroppa lähtee irti seinästä, liian hiljaa niin ei ylety. Superb!
Käytiin sitten illalla palaamassa Riistavuoressa maanpinnalle kuitenkin...

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Notta näin.

Kun ei kerran ehdi kiipimään, aina voi suunnitella uutta, uljasta Kärppä-logoa!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Solvalla 2

Lauantaina tehtiin paluu paikalle N:n kanssa. Yrkkäilin pariin otteeseen sitä toista vitosta vasemmasta laidasta. En tietty päässyt, mutta hyvää oli se, että kiipesin kuitenkin niin pitkälle kuin pääsin ja siitä sitten sturtsit. Eli ei pakiteltu jatkolle huilaamaan. Täytyy yrittää tuoreilla käsillä. Vähän olen olevinaan lyhyt siihen kruksiin, mutta sehän on tunnetusti huono tekosyy. Yritin myös trädittää 4+ reittiä, mutta pää ei oikein antanu myöten siihen touhuun. Ihan kiivettävissä, täytyy vaan saada fiilis kohdalleen. Siitäkin sain kehiteltyä jotain hyödyllistä kun pakittelin sitten viereisestä pultista, niin tuli kaman kans säätämistreeniä vähäsen
N työsti aika kiitettävästi yhtä 6a+:a pitkään ja hartaasti pala kerrallaan. Ehkä se jo ensi kerralla toppaa sen.


 


Pari kruksipudotusta:


Tossa vielä N.n tyylinäyte, miten siitä kruksista oikeesti mennään.
 

Kiipeily on badass-hommaa. Ja tämähän tuli laskeutuessa irrottamaan jatkot seinältä. Mutta laskeutumisessahan tunnetusti sattuu eniten onnettomuuksia kiipeilyssä.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Rape of harmony

Tiedättehän sen tunteen kun homma rokkaa. Keli on kohdallaan, linnut laulaa, reitit asettuu greideihinsä ja greidit tuntuu löysiltä. Loppujen lopuksi saattaa käydä niin, että greidit menettää merkityksensä ja kiipeily on vaan kiipeilyä. Silloin saattaa vaivihkaa se greidikin pompata. Tämmönen fiilis mulla oli mm. Joutsan FA mixtareitillä tuossa kevättalvella.
Sit on niitä toisia päiviä. Tänään oli sellanen päivä. Käytiin N:n kanssa Pihlajamäen bouldereilla ja paikkahan reittien puolesta oli ihan jees, mut ku homma kusee, niin sit se kusee. Ei ollu lauantain Nuuksion fiiliksestä mitään jäljellä. En päässy kutosen, vitosen, enkä nelosen boulderia ylös. Kaikki oli vaan niin vaikeeta. Kupoli ei vaan toiminu, eikä pysyny kasassa millään. Linnut ei laulanu, taivaan ainoa pilvi oli mun kohdalla ja nelostien melu vitutti. Tossa kohtaa on kaks vaihtoehtoa, joko kerätä ittensä tai lähteä himaan. Päädyin tällä kertaa jälkimmäiseen.
On hyvä, että näitä päiviä tulee, koska muuten ei ehkä osais arvostaa riittävästi niitä toisia päiviä. Uhoamisestani huolimatta en kuitenkaan laita kamoja vielä myyntiin.

Solvalla

Käytiin viime lauantaina N:n kanssa tutustumassa Nuuksion (http://27crags.com/crags/solvalla/topos/sector-1-1057) kallioon. Kohtalaisen helppo access, mukavan rauhallista (Rollareihin verrattuna), mukavia reittejä tasollemme. Pienihän se tosin on ja kiven laatu ei ollut ehkä sitä kaikkein näppiystävällisintä, mutta jäi kutina, että tänne uudestaan.
Yhden reitin toppasin, yhdessä poistuin vahingossa väärälle reitille ja yksi jäi sitten projektiasteelle. Kivaa kuitenkin. Helppoa luomuakin voisi tuolla harjoitella.
Ekana lähdin Kiss Me 5c reitille miltei saittiin (näin sivusilmällä jonkun kiipeävän ja juttelin vähän reitistä). Oli kyllä taas pääkopassa haastetta mennä "tuntemattomaan" ohi pultin, vaikka ainahan sieltä otteita löyty. Se vaan kun et yhtään tiedä, mitä sieltä tulee, rupee jänskättään. Ainaski mua. Yritin saitata myös toisen reitin myöhemmin, mutta karkas topissa väärään ränniin (helppous houkutti).


Projektia. Kuinka kauas kalliosta sen perseen oikein voi saada? N muuten toppas tämän, mutta siitä en viitsi kateellisena laittaa kuvaa.
(C) Kumi


Kerrankin oltiin itteämme fiksummassa seurassa liikkeellä.
(C) Kumi


Samaa vääntöä. Kun ei mene, niin ei mene.
(C) Kumi


Mr N. oikeassa laidassa Indiana Jonesilla 5c lähestyy toppia.
(C) Kumi