keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Rape of harmony

Tiedättehän sen tunteen kun homma rokkaa. Keli on kohdallaan, linnut laulaa, reitit asettuu greideihinsä ja greidit tuntuu löysiltä. Loppujen lopuksi saattaa käydä niin, että greidit menettää merkityksensä ja kiipeily on vaan kiipeilyä. Silloin saattaa vaivihkaa se greidikin pompata. Tämmönen fiilis mulla oli mm. Joutsan FA mixtareitillä tuossa kevättalvella.
Sit on niitä toisia päiviä. Tänään oli sellanen päivä. Käytiin N:n kanssa Pihlajamäen bouldereilla ja paikkahan reittien puolesta oli ihan jees, mut ku homma kusee, niin sit se kusee. Ei ollu lauantain Nuuksion fiiliksestä mitään jäljellä. En päässy kutosen, vitosen, enkä nelosen boulderia ylös. Kaikki oli vaan niin vaikeeta. Kupoli ei vaan toiminu, eikä pysyny kasassa millään. Linnut ei laulanu, taivaan ainoa pilvi oli mun kohdalla ja nelostien melu vitutti. Tossa kohtaa on kaks vaihtoehtoa, joko kerätä ittensä tai lähteä himaan. Päädyin tällä kertaa jälkimmäiseen.
On hyvä, että näitä päiviä tulee, koska muuten ei ehkä osais arvostaa riittävästi niitä toisia päiviä. Uhoamisestani huolimatta en kuitenkaan laita kamoja vielä myyntiin.

2 kommenttia:

  1. Itelläkin tökkäsi ikävästi luullun osaamiseen Solvallassa mutta sieltä sitä taas noustiin Kärpän kannustuksen siivittämänä.

    VastaaPoista
  2. taikka "sometimes you win, sometimes you learn" ?

    VastaaPoista