Dark end

No joo. Plokissa ollut hiljaista, mutta kipuilussa ei ihan niin. Viikko taaksepäin torstaina oltiin vielä MrN:n kanssa Lintukalliolla. Ite en saanut muuta aikaiseksi, kuin yhden hyvän sturtsin videolle (onhan sekin jotain)! MrN. sen sijaan toppasi 6a+:ksi greidatun Noitarummun. Ensin se tosin tontitti perseelleen (onneks oli pädi) ihan vikalta muuvilta. Mun on kyllä pakko hehkuttaa sitä vielä. Se, että joku oikeesti vetää noin tappiin asti, kertoo kyllä ASENTEESTA (kun ei vain telois itteään). Itellä kun tuppaa oleen aina se, että paukku loppuu, peruutellaanpa takaisinpäin kaikessa rauhassa. Tietty se oli sit aika maassa, mut kymmenen minsan huili, pikku psyykkaus ja toppaus. Se kyllä ansaitsi sen.

Toissailtana käytiin Riistakalliolla, mutta mulla ei kyllä ole mitään kiinnostusta lähteä nykyisellään (ja tuskin koskaan) boulderoimaan niin korkeaa seinää. Mulle ulkoboulderoinnissa on hauskaa keskittyä siihen probleeman ratkomiseen, ei kuoleman pelkoon... No, löyty sieltä laidasta matalampaakin, josta vihdoi ja viimein pääsin yhden 5+:n (Pata Kattilaa Soimaa). Jouduin meneen sen taas vähän erilailla kuin N, johtuen raajojen ulottuvuuden puutteesta, mutta loppujen lopuksi se ois kyllä pitäny mennä paljon vähemmillä yrkillä taas kerran. Ainoa ongelma siinä oli mulle se, että hetken jouduin olemaan kovin kuluttavassa/epämiellyttävässä asennossa (molemmat jalat aika ylhäällä, kädet alhaalla ja perse kaukana seinästä. Mut mitä sen on väliä, kun oon niin vahva ja taitava...

Oli kiva seurata yhden kanssakiipeilijän touhuja. Herra tulee yksin paikalle ja vetäsee ilman pädiä pari highballia lämppäriks "asuin ennen tässä" lähellä. Silloin kun homma toimii, niin se on kaunista, ei kuluttavaa räpiköimistä, vaan kaikki liikkeet on harkittuja ja varmoja, ei hötkyillä, mutta vauhti on sopivaa. Kiipesi yhtä kutosta ja meidän pädit oli siinä lähdössä alla ja kysyin, siirränkö pädejä mukana? "Ei tartte, tulee kiivettyä varmemmin kun ei voi pudota, koska on selkä paskana...". Aika hyvä filosofia.

Tämän jälkeen mentiin vielä kuikuilemaan toisen puolen kalliot ja löytyihän sieltä puuhaakin, yksi reitti työstettiin ensin seisomalähtönä, ja tämän jälkeen N työsti sen vielä istumalähdölläkin. Kaikki tämä tietysti taskulampun valossa, kuten tapana on ollut viime aikoina.