Kärppä's outdo: Mä alan pikkuhiljaa tajuamaan...

...ehkä. En mä siis voi väittää vielä ymmärtäväni, mistä on kysymys, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtämään. Tänään BigL:n kanssa kahlattiin hangessa kalliolle kilsa välillä puoleen väliin pohjetta, välillä munia myöten. Siis lumikengätkin ois ollu saatavilla, mutta ei tullu otettua mukaan. Sitten kiivettiin yhtä ränniä puoleen väliin reittiä, jossa sai korvat, sieraimet ja silmät täyteen sammalta ja vettä valutti niskaan koko ajan. Sitten kun tein pakituspäätöksen, kun ei taas pää kestänyt lähtee tavoittelemaan jotain, mitä ei tiennyt olevaksi. Pakit sitten sellasesta kuivasta viiden sentin paksuisesta katajasta, joka oli 20cm:n hyllyllä. Hyvin kesti. Ja oli ihan älyttömän siisti keikka. Fiilikset oli aika tapissaan kyllä. Hirvee kahlaaminen, lyhyt ähräys ja pakit. Ei sinällään mitään järkeä, mutta jotain koukuttavaa siinä on.
Se, että yrittää kiivetä jotain, mitä kukaan ei todennäköisesti ole koskaan kiivennyt (vaikkakin reitti ei ole vaikea) trädinä, niin se vaan on jotain käsittämättömän polleata. Ainakin mulle. Se, että nyt tuli pakit, oli normi settiä, ehkä se seuraavalla kerralla menis. Tai sitten ei. Pää ei kestäny lähteä siitä "varmasta" katajasta slouppavalle kivelle könyämään vaikkakin siellä yläpuolella näytti olevan hyvä kiilan paikka. Ehkä. Siihen välille ois kyllä saanu jonkun haan piestyä, jos ois ollu. Menee hankintaan. Tietty, ois myös voinu noudattaa vanhaa ohjenuoraa "if doubt, run it out", mutta siinäkin tarttis sitä selkärankaa...
Myöskin alan tajuamaan miks toi trädi on aika reteetä. Kun viet romut ite mukanas ja siinä oot just sä, se kivi ja ne romut mitä sä sinne laitat. Tulee suhtauduttua aika paljon harkitsevammin oikeastaan ihan kaikkeen siinä touhussa. Sportissa voit yrittää ja yrittää ja kun et enää jaksa, niin kaveri laskee sut alas. Tossa on vähän mietittävä, että mistä voi pakittaa ja mistä ei.
Alan tajuamaan lajistani jotain, jonka olemassaolon olen tiennyt, mutta jota en ole nähnyt.