maanantai 21. elokuuta 2017

Kiipeilyuran päätös

Tapahtuipa niinä päivinä toukokuussa 2015, että ulkoboulderia topatessa syntynyt kyynärpäähaava rupeutui, mutta ei oikein päässyt paranemaan ja aukesi useampia kertoja uudestaan. Tuolloin rollareilla käyntiä seuraavana tiistai-aamuna tuntui kyynärpäässä mietoa sykkivää kipua, joka iltapäivää kohti "perkelöityi" ja sai allekirjoittaneen uskomaan että kannattaa mennä päivystykseen kun jo viides henkilö niin kehoitti toimimaan.


Pari päivää kotihoidossa kipuillessani meni maksimiannokset panadolia, buranaa, siitä huolimatta vitunmoista hikoilua ja kuumetta ja kipua. Lääkärin määräämät Rocephalin-lihaspistokset olivat yhtä tyhjän kanssa, torstaina alkoi tuntua että kappaleen viimeisessä kertosäkeessä mennään ja kohta se on siinä. Ei muuta kuin siskon kyydillä Jorvin päivystykseen, jossa vedettiin truutalla (auts) vihreänkeltaista mätää kyynärpäästä. Pötkälleen sairaalavuoteelle, ab-tippa suoneen, odottelua, ambulanssilla Hyvinkään sairaalaan. Siellä 5 vrk seuraavissa merkeissä:



Diagnoosina stafylokokkibakteerin aiheuttama septinen bursiitti (suom. kyynärpäässä oleva limapussi oli infektoitunut).


Ei kuitenkaan kättä sirkkelöity vaikka kuumotti ihan aidosti siinä vaiheessa kun selvästi silmin havaittavissa oleva infektioalue ei iv-antibiootista huolimatta osoittanut laantumisen, vaan pikemmin edelleen leviämisen merkkejä. Siinä vaiheessa tuli mieleen että yksikätisenä voisi vielä taidemaalarina toimia... Antibiootit kuitenkin alkoivat purra, vaikka meinasikin pää hajota.

Kotiutumisen jälkeen homma ei kuitenkaan ollut siinä - moninaiset terveysoireet jäivät päälle joita on tutkittu ja tutkitettu nyt reilun parin vuoden ajan. Sydämen rytmihäiriöt, oikeanpuoleiset vatsakivut, limakalvojen haavaumat, suun kirvely, polyneuropatia, väsymys, tietyt veriarvot jotka viestivät "epäspesifisestä immuuniaktiviteetista".

Kroppa tuntuu muuttuneen tapahtuneen jälkeen pysyvästi kaatopaikaksi. Liikunta ei enää siitä lähtien ole ollut merkittävissä määrin mahdollista. Toivo tilanteen korjautumisesta vielä joskus kuitenkin yhä elää, kaikesta huolimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti